Härmäläinen perustunne – vitutus. Mitä se pitää sisällään?
Tein asiasta lyhyen selvityksen toimiston aulassa. Toiset kuvasivat eteenpäin puskevaa voimaa; energiaa, joka ajaa toimimaan. Osa tunnisti myös kroonistuneen vitutuksen muodon: tavan suhtautua elämään. Jonkinlaisen perusvireen.
Psykologina ajattelen, että tuo energisoiva puoli olisi yhteydessä vihaan. Viha on yksi perustunteistamme ja kuuluu inhimilliseen tunnevalikoimaamme sen rajoja ja suojaa luovan funktion kautta. Tunnemme vihaa kun rajojamme on loukattu tai olemme muuten uhattuna. Säädeltyä vihaa eli potkua tarvitaan myös kun tavoittelemme jotakin itsellemme tärkeää. Loukkauksiin tai osattomuuden kokemuksiin voi liittyä myös pettymystä ja surua. Samoin pitkittyneet tilanteet, joissa joudumme jatkuvasti suojaamaan itseämme voivat johtaa uupumiseen ja sitäkin kautta surun tunteisiin. Kroonisessa vitutuksessa vihaan on ehkä alkanutkin jo sekoittua surua. Suru voi kuitenkin olla vaikeampi tunne kohdata kuin viha. Viha on täynnä tarmoa, suru lamauttaa. Jälkimmäinen on vaikeaa erityisesti maskuliiniseen identiteettiin liitettynä. Tosimies ei sure tai lamaudu. Tosimies on ja tekee enemmän. En kylläkään haluaisi omia kaikkivoipaisuuden toivetta vain miehille.
Mielikuvassani suomalaisesta miehestä, jota aina vituttaa, suru ja viha sekoittuvat. Kokemukselle voi vain olla vaikea löytää muita sanoja. Jatkuvaa vitutusta voi pitää kehon ja mielen viestinä, jota olisi hyvä pysähtyä kuuntelemaan. Mikä viesti tähän oikeastaan sisältyy? Mitä sen takana on? Masennus on prosessi, joka alkaa kuormituksella ja pitkittyessään voi johtaa mm. vaikeuksiin tuntea mielihyvää, vetäytymiseen ihmissuhteista, jatkuvaan äreyteen sekä muutoksiin unessa, alkoholinkäytössä ja keskivartalossa. Toki oireet ovat yksilöllisiä. Pahimmillaan vitutus voi jatkua niin pitkään ja johtaa niin vaikeaan oloon, että hengen riistäminen itseltään voi tulla mieleen.
Siispä vastauksena alkuperäiseen kysymykseen; kyllä vitutukseen voi pahimmillaan myös kuolla. Suomessa on tästä pitkät perinteet. Pitkittynyttä vitutusta kannattaa siis kuunnella ja sen äärelle pysähtyä. Mitä aikaisemmin, sen parempi.
Visa Metsälä
psykologi
