Yhteiskuntarakenteiden muuttuminen, digitalisoituminen ja työelämän muutos on muuttanut työn laatua ja työnteon tapoja viimevuosina huimaa vauhtia.
Yhteiskuntarakenteiden muuttuminen, digitalisoituminen ja työelämän muutos on muuttanut työn laatua ja työnteon tapoja viimevuosina huimaa vauhtia. Työn henkisen rasittavuuden on havaittu kasvaneen voimakkaasti ja korkeakoulutetuista jopa 61 % pitää työtään henkisesti raskaana, kun työnsä fyysisesti raskaaksi kokevia on enää 32 % väestöstä (Lehto ym. 2015). Varsinaista työuupumusta puolestaan kokee jo noin neljäsosa suomalaisväestöstä (Duodecim Terveyskirjasto 2018). Työuupumuksen riskiä voidaan vähentää edistämällä työstä palautumista ja pyrkimällä tarkastelemaan ja vähentämään työstä aiheutuvia kuormitustekijöitä. Tässä tekstissä keskityn päivän aikana aktivoituneiden psykofysiologisten kuormitustekijöiden lievittämisen tukemiseen vapaa-ajan palautumiskeinojen avulla.
Moni meistä tietää, että vapaa-ajalla liikkuminen tekee hyvää, edistää terveyttä ja voi auttaa palautumaan työstä. Toisaalta liikunta kuormittaa kehoa ja mahdollisesti myös mieltä, joten saatat pohtia, miten voidaan perustella sitä, että liikkumisesta on hyötyä työstä palautumiseen. Tässä kirjoituksessa pyrin vastaamaan siihen kysymykseen. Vapaa-ajalla tapahtuvan palautumisen on todettu olevan tehokkainta silloin, kun vapaa-ajan aktiviteetit kuormittavat eri psykologisia prosesseja kuin työnteko (Demerouti ym. 2009). Siispä erityisesti ajatustyötä tekeville työntekijöille sellainen vapaa-ajan tekeminen, jossa aktivoidaankin kognitiivisten prosessien sijaan kehoa, on hyödyllistä palautumisenkin näkökulmasta.
Työstä palautumisen ajatellaan muodostuvan neljän keskeisimmän prosessin kautta, joita ovat psykologinen irtautuminen, rentoutuminen, pätevyyden tunteen kokeminen sekä vapaa-ajan kontrolli (Sonnentag & Fritz 2007). Liikunnan yhteys palautumiseen voidaan nähdä kaikkien edellä mainittujen prosessien kautta. Työstä irtautumisella tarkoitetaan tilaa, jossa työhön liittyvät ajatukset eivät enää pyöri mielessä. Liikunnan parissa ajatukset on helpompi suunnata muualle ja työhön liittyvistä ajatuksista irtautuminen on tutkitusti helpompaa. Mitä raskaampi liikuntasuoritus, sitä todennäköisemmin tässä onnistuu.
Toisaalta liikunta edistää palautumista myös rentoutumisen kautta. Rentoutumisen ajatellaan yleensä mahdollistuvan matalan kuormituksen aktiviteeteissa, joissa itseen kohdistuvat vaateet ovat alhaisia ja positiiviset tunnekokemukset korostuvat (Stone ym. 1995). Liikunnan puolestaan ajatellaan usein olevan kuormitusta ja vaateita lisäävää. On kuitenkin syytä pitää mielessä se, että liikuntaa voidaan harjoittaa hyvin monenlaisella vaatimustasolla. Rentoutumisen kannalta keskeistä onkin harjoittaa matalamman intensiteetin liikuntaa, jossa itseen kohdistuvat vaatimukset eivät ole turhan korkealla ja positiiviset tunteet heräävät.
Lisäksi liikkuminen mahdollistaa onnistumisen ja oppimisen kokemuksia, joilla on keskeinen merkitys niin jokaisen meidän itsetuntomme, psyykkisen hyvinvoinnin kuin työstä palautumisenkin kannalta. Vapaa-ajan kontrolli puolestaan liittyy kokemukseen siitä, että voi itse vaikuttaa vapaa-aikansa viettoon. Siispä liikkumisen onnistunut mahduttaminen omaan kalenteriin saa aikaan tunteen, että on saanut itse valita itselleen mieluisan tavan käyttää aikaansa.
On kuitenkin huomattavaa, että myös palautumisen kannalta liikunnan parissa koetut tunteet ovat tärkeitä. Jos liikkuminen aiheuttaa negatiivisia tunteita, kuten turhautumista, epäonnistumista tai ärsytystä, saattaa se jopa heikentää palautumista (Oerlemans ym. 2014). Silloin voisi olla hyödyllistä miettiä valitsemaansa liikkumismuotoa ja tarkastella sen mielekkyyttä itselleen. Myös itseen kohdistettujen vaatimusten, esimerkiksi liikunnan rankkuuden suhteen, on hyvä olla tarkkana ja sallia itselleen lempeämpi ja kenties rauhallisempi liikkumismuoto. Siispä, vastaavasti liikunnan palautumista edistävän vaikutuksen kannalta olisi tärkeää, että liikkuessa saa kokea ilontunteita. Positiivinen tunnetila lisää palautumisen lisäksi kokonaisvaltaista hyvinvointia, joten sen vaaliminen liikuntaa harrastaessa on tärkeää – unohtamatta kuitenkaan sopivaa itsensä haastamista oppimisen ja onnistumisen kokemuksen mahdollistamiseksi.
Muistetaan siis liikkua pitäen kuitenkin mielessä omat tarpeet ja itselle sopivan liikkumistavan valitseminen!
Jenna Ohlis
psykologiharjoittelija, PsK
