Vanhan toteamuksen mukaan ainoa pysyvä asia on muutos. Muutos on jotain uutta ja erilaista, mikä haastaa turvallisuuden tunnettamme. Jokin ei enää ole samalla tavalla kuin aiemmin ja tilanne vaatii meiltä sopeutumista ja mukautumista. Uudet tekijät ja tilanteet sekä vastoinkäymiset elämässä saattavat tuntua tahmaisilta ja upottavilta kuin suo.
Muutokset voivat olla monenlaisia; toivottuja, ennustamattomia, hallittuja, päällekkäisiä, lyhyt- ja pitkäaikaisia. Vaikka muutos miellettäisiin myönteiseksi, niin se aiheuttaa meissä joka tapauksessa stressiä ja kuormitusta. Erityisen kipeitä voivat olla muutokset tai menetykset ihmissuhteissa, terveydessä tai totutuissa elämän osatekijöissä. Lisäksi elämässämme saattaa olla myös pidempiaikaisia kuormitustekijöitä. Kuormittavuuden vastapainoksi tarvitsemme jotain palauttavaa ja rentouttavaa.
Haastavissa tilanteissa sopeutumiseen ja selviytymiseen liitetään usein sana resilienssi. Mieli ry:n määritelmän mukaan resilienssi on psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja uudelleen orientoitumista, joka vaihtelee eri elämäntilanteissa. Resilienssi syntyy vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön kanssa sekä yksittäisten ihmisten elämässä että yhteisöjen kyvyssä tukea jäseniään. Resilientti ihminen tai yhteisö pärjää arjen haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta.
Etsiessään reittiä suon silmäkkeestä takaisin pinnalle tarvitaan oman tilanteen lempeää tarkastelua ja ympäristön tukea. Elämää ja sen muutoksia ei voi ennustaa, mutta niiden kuormittavuutta voi helpottaa pohtimalla toimivia keinoja etukäteen itselle helpommassa hetkessä. Millaiset tekijät ja tilanteet kuormittavat sekä millaiset palauttavat ja rentouttavat minua? Mistä asioista saan voimaa ja mistä nautin? Mitä voisin rajata kuormittavassa tilanteessa ja keneltä voisin pyytää apua rajaamiseen? Keneltä voin oikeasti pyytää apua tarvittaessa? Kehen lähipiirissäni voin tukeutua ikävällä hetkellä?
Haastavissa tilanteissa yksilön vastuuttamisen sijaan on tärkeä kiinnittää huomiota myös yhteisön toimintaan, muihin tukeutumisen ja avun pyytämisen mahdollisuuteen sekä tuen ja avun antamiseen. Suomessa on pinttynyt yksin pärjäämisen ja yksityisyyden mentaliteetti. Silloin puristetaan, vaikka hampaat irvessä yksin pärjäten kuten aina on tehty tai annetaan jokaisen huolehtia omista asioistaan, eikä turhaan sotkeuduta muiden elämään. Yhteisö voi kuitenkin olla vain yhtä resilientti kuin sen jokainen yksilö. Jokainen meistä tarvitsee tukea ja apua erityisesti elämän solmukohdissa, eikä yksin pärjäämisessä ole mitään tavoiteltavaa. Voisimmeko kohdata toisiamme aidosti pysähtyen, kuunnellen ja kysyen mitä oikeasti kuuluu? Voisimmeko tiedostaen lähteä luomaan uudenlaista kulttuuria, jossa on hyväksyttävää olla tilanteestaan avoin, jaksamaton ja muita tarvitseva?
Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta elämän upottavissa soissa. Tule pohtimaan oman arkesi kuormitus- ja voimavaratekijöitä ammattilaistemme kanssa Vriskon polullemme Suon silmässä – Karhusuo.
Mia Mölsä
psykologi
